maanantai 17. tammikuuta 2011

Maakuntaviesti – Loppiaisen hiipuva lottoarvonta

Loppiainen perinteisine maakuntaviesteineen oli ja meni. Kainuussa viesti jäi tosin ”pakkasen” takia taas hiihtämättä. Kylmää toki oli, mutta ei 15 astetta enempää. Siihen, oliko viestin siirtäminen pakkasen takia jo edellisenä päivänä järkevää, en ota kantaa, koska en ole nähnyt kisan juryllä kädessään olleita sääennusteita. Viesti siirrettiin huhtikuulle ja samaan hengen vetoon toivottiin keväälle mukaan enemmän joukkueita kuin viestiin nyt oli ilmoittautunut. Samoin toivottiin, että keväällä mukana nähtäisiin myös piirin parhaat junnut ja aikuiset, jotka nyt olivat SM-kisoissa tai rahakkaammissa kisoissa maailmalla.


Sama virsi laulettiin viimeksi vuosi sitten Puolangalla. Kun kaikkien tiedossa on, että Loppiaisena on lähes aina vähintäänkin älyttömän kylmää, ja samaan aikaan hiihdetään SM-kisoja ja maailman cupin kisoja, niin miksi viestiä ei voisi siirtää suosiolla huhtikuulle, vaikka iltakisaksi. Tämänkin vuoden järjestäjät näyttivät olevan viestin siirtämisestä mieluummin tyytyväisiä kuin pettyneitä. Todeten samalla, että keväällä saadaan varmasti mukaan myös enemmän puulakijoukkueita, koska hiihtäjillä on näin enemmän aikaa treenata.

Kun viereisessä maakunnassa Pohjois-Pohjanmaalla taistellaan joka vuosi niin ikään pakkasen ja viestin näivettymisen kanssa, niin miksei voitaisi harkita jopa maakuntaviestien yhdistämistä. Hiihdettäisiin Kainuu vastaan Pohjois-Pohjanmaa ja samalla ratkottaisiin myös maakuntien sisäiset paremmuudet. Hiihdettäisiin vuorovuosin Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan puolella. Näin saataisiin maakuntaviestistä taas tapahtuma ja samalla nostettaisiin maakuntahenkeä. Niin, ja ajankohta olisi tietysti aina huhtikuun ensimmäinen viikonloppu.

torstai 16. joulukuuta 2010

Haetaan rahakasta ja pitkäaikaista kumppania

Tapahtumat ja niihin liittyvät matkat ovat olleet syksyn Budapestin maratonin jälkeen aika vähissä. Samoin treenit. Onneksi tulee Uusi Vuosi ja voi taas tehdä jonkin liikuttavan uuden vuoden lupauksen, jonka pitämiseen tarvitaan aimo annos harjoittelua.


Työsaralla energia on mennyt tulevan vuoden tapahtumien suunnitteluun ja yhteistyökumppaneiden hankintaan. Kumppanihankinta keskisuurelle tapahtumalle Kainuussa ja Kainuusta käsin onkin varsin työlästä puuhaa. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että alle tuhannen hengen tapahtuma piskuisella talousalueella ei hirveästi houkuttele yrityksiä Kainuussa eikä Kainuun ulkopuolella. Merkittävämpien kumppaneiden kiinnostus tapahtumaa kohtaan heräilee jossakin 1500 osallistujan tienoilla ja monesti varsinkin perinteisten liikuntalajien tapahtumissa tuohon puolentoistatuhannen osallistujan rajaan (varsinkin näillä korpimailla) on kuljettu aika kivinen tie. Jossakin samoissa luvuissa, 1000-1500 osallistujan tienoilla, kulkee myös tapahtuman kannattavuuden raja (ammattimaisesti toteutettuna) ilman kumppaneitakin. Näin ollen voidaan todeta, että uuden tapahtumanjärjestäjän tulee olla luja uskossaan, että tuo maaginen kannattavuusraja jonakin päivänä ylitetään. Homma menee vähän kuin yrittämisessä tyypillisimmillään. Ensiksi pitää tehdä ihan hemmetinmoinen työ nähden nälkää ja sitten kun menestys vihdoin tulee, niin tuloa ja näkyvyyttä satelee joka tuutista. Seuraava vuosittain järjestettävä kainuulainen tapahtuma, joka ylittää 1000 osallistujan rajan tulee muuten olemaan Vuokatin Vaellus. Sanokaa minun sanoneen.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Enpä olisi uskonut

Maratonjuoksu on hieno laji. Nyt reilut pari viikkoa sitten juostun ensimmäisen maratonini jälkeen todella tuntuu siltä. Viimeiset 10 vuotta olen julistanut, että en varmasti ikinä tule juoksemaan maratonia, koska ei ole tylsempää kuin jauhaa jalkojen alla kovaa asfalttia putkeen reilut 42 kilometriä. Siihen nähden tuntuu aika uskomattomalta, että suunnittelen jo innolla seuraavan kesän maratonia. Kipinän ensimmäisen maratonin juoksuun antoi työnantajan tarjoama mahdollisuus osallistua Budapestin maratonille. Reissuun sitouduttiin edellisen vuoden pikkujouluissa merkkaamalla fläppitauluun juoksumatka, jolle aikoo osallistua. Uuden innostukseni synnystä saan kiittää keskivertoista humalatilaa sekä yhtä hullua työkaveriani, joka ennen minua kävi pyöräyttämässä fläppitaululle rastin maratonin kohdalle. Eihän suomalainen mies voi herranen aika kaveriaan huonommaksi jäädä.




Ennen maratonia pelkäsin sitä kuuluisaa viimeistä 10 kilometriä ja sen aiheuttamia kärsimyksiä. Kärsimystä taipaleen viimeinen neljännes todella olikin, mutta yllättäen koko homman hienous oli siinä, että siitä tuskasta selvisi kunnialla maaliin. Samalla löysin lajin, jossa tapahtuman ulkoisilla puitteilla ei liene suurta vaikutusta tunnetilaan, joka valtaa mielen maaliin saavuttaessa. Luulenpa, että maaliviivan ylittäminen olisi tuntunut aivan yhtä hienolta niin Pielavedellä kuin Budapestissä.

Eipä muuta itse juoksusta. Tapahtumasta ja sen järjestelyistä jäi mieleen paljonkin. Erityisen hienoa oli tapa, jolla tapahtuman sähköinen tiedottaminen ja jälkimarkkinointi hoidettiin. Ennen tapahtumaa järjestäjältä tuli 3-4 sähköistä tiedotetta, jossa osallistujat pidettiin ajan tasalla tapahtuman järjestelyistä sekä samalla nostateltiin tapahtumaan liittyvä ”osallistumiskuumetta”. Tapahtuman jälkeen järjestäjät hoitivat hienosti jälkimarkkinoinnin. Paljon hienommin, kuin mihin Suomessa olen tottunut. Mm. osallistujista löytyvät kuvat (joita löytyi parhaimmillaan lähes 10/ juoksija) olivat ladattavissa ilmaiseksi tapahtuman sivuilta. Lisäksi omasta kuvastaan pystyi tulostamaan edelleen ilmaiseksi juoksudiplomin. Suomessa moisista palveluista olisi saanut maksaa varmaan parikymmentä euroa. Tapahtuman järjestäjänä meidän tulisikin muistaa eräältä viisaalta Intersport kauppiaalta saamani neuvo; ”Onnistunut myyminen vaatii myös antamista.”

maanantai 16. elokuuta 2010

Victor, idiot!

En ole aikaisemmin osallistunut suunnistustapahtumaan Suomen rajojen ulkopuolella, mutta tänä kesänä tuli sekin asia korjattua Unkarin rastiviikolla. Suunnistaminen lehtimetsässä, jonka pohjalla ei pääasiassa kasvaa mitään, oli varsin nautinnollista. Varsinkin ensimmäinen kilpailupäivä, kun metsän eläimetkään eivät olleet vielä ennättäneet rynniä suunnistajia karkuun, oli hieno kokemus metsäkauriineen ja villisian röhkäisyineen. Jo suunnistuspaikan löytäminen itsessään oli elämys, sillä ensimmäinen opaste kilpailukeskukseen tuli vastaan, kun oli arvailemalla ajeltu läpi kymmenen risteystä ja tien koko alkoi olla kärrypolun luokkaa.



Opasteiden pieni puutteellisuus olikin oikeastaan ainoa asia, mitä järjestelyissä voi moittia. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna varsin ohuella organisaatiolla liikkeellä olleet järjestäjät taikoivat n. 2000 suunnistajalle varsin toimivat ja lämminhenkiset kisat. Kisaravintolaa lukuun ottamatta kaikki oli toteutettu varsin pienesti ja mieleeni juolahtikin kysymys, että teemmekö me Suomessa asioista turhaan liian monimutkaisia? Unkarilaisilla tapahtumanikkareilla on järjestelyissään tosin käytössään yksi valtti, mikä meiltä suomalaisilta puuttuu; Nimittäin kisaravintolassa tarjoiltavat vodkapaukut, joilla järjestelyissä ilmenneet pienet harmituksen aiheet voi pyyhkäistä mielestä aika tehokkaasti. Liekö ravintoteltan tarjoiluihin sortunut myös paikallinen suunnistuskauppias, Victor, joka oli hävinnyt mystisesti ja unohtanut hinnoitella tuotteensa mahdollisten ostajien varalta. Kaupat jäi saamatta ja Victorin appiukon kommentit olivat sen mukaiset!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Jukolan taikaa

Viikonloppuna suunnistettu Jukolan Viesti oli jälleen hieno kokemus. Elämys se ei tällä kertaa ollut vesisateesta ja muutenkin jotenkin harvinaisen vaisusta tunnelmasta johtuen. Tapahtuman järjestelyt pelasivat kuitenkin loistavasti ja moitittavaa ei jäänyt kuin oikeastaan erittäin (jopa liian) laajalle levitetystä teltta-alueesta.


Jukolan vaisuun tunnelmaan (kuten sen itse koin) vaikutti varmasti osaltaan sää, mutta olisin kaivannut huomattavasti lisää potkua tapahtuman kuulutukseen ja musiikin käyttöön, millä voidaan tehdä ihmeitä tunnelman kannalta. Nyt kisaselostus ja musiikin käyttö olivat vain varjo viimevuotisesta.

Tapahtuman järjestäminen on joukko valintoja, jossa pitää osata ajatella myös taloudellista puolta. Kuuluttajien ja kuulutuksen toteutuksen valinnassa oli varmasti ajateltu euroja, mutta taustalla saattoi olla myös järjestäjän halu tehdä tapahtumasta suuren shown sijaan jäykän asiallinen. Suunnistusradatkin olivat monelle harrastelijaporukalle aika jäykän asialliset, mitä kuulutus kyllä tuki hyvin. Jukolan viesti on siitä erikoinen tapahtuma, että sen toiminnallinen järjestäjä vaihtuu vuosittain. Tapahtuman jatkuvuuden kannalta näyttää olevan lähes sama, miten pienet asiat, kuten kuulutus järjestetään, sillä osallistujamäärä kasvaa kaikesta huolimatta kokoajan. Tapahtumajärjestäjänä kuitenkin panostaisin järjestelyissä myös kuulutuksen kaltaisiin pikku asioihin, sillä tapahtumalla pitää olla houkuttelevuutta myös kumppaneiden ja vakiokävijöiden keskuudessa.

Kokonaisuutena kuitenkin jälleen erittäin hienosti hoidettu tapahtuma, josta monen tapahtumajärjestäjän kannattaisi ottaa oppia mm. siisteydessä ja ekologisuudessa.