Kainuun Rastiviikko - järjestelyiden tyylinäyte

Suunnistus on fiksujen ihmisten fiksu laji. Monen lajin parissa tapahtumia järjestäneenä täytyy todeta, että ei ole suunnistuksen voittanutta. Ehkä hieman saksalaisella huumorintajulla varustetut suunnistajat paneutuvat tapahtumajärjestelyihin niin tavoitteellisesti ja kovalla itsekurilla, että lopputulos ei voi olla kuin hyvää tai kiitettävää. Sen voi todeta jokainen vaikkapa Jukolan viestissä tai Kainuun Rastiviikolla vieraillut. Itse olen päässyt osallistumaan läheltä Kainuun Rastiviikon järjestelyihin v. 2004 alkaen ja täytyy todella hattua nostaa sille suunnistusseurojen ydinjoukolle, joka jaksaa aina tapahtuman jälkeisten parin huilivuoden jälkeen aloittaa kolme vuotta kestävät tapahtumajärjestelyt uuden Rastiviikon tekemiseksi. (Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että Kainuun Rastiviikko järjestetään Kainuussa vuosittain viiden eri suunnistusseuran toimiessa vuorotellen tapahtuman järjestäjänä).

Esimerkiksi tänä vuonna liki 4000 suunnistajaa keräävän Kainuun Rastiviikon järjestää Puolangan Ryhti, jonka suunnistusjaostossa on vain pari kourallista jäseniä ja heistäkin vain puoli kourallista asuu Puolangalla tai ylipäänsä Kainuussa. Tapahtumassa tarvitaan liki 350 talkoolaista, joten apuja tarvitaan muista seuroista ja yhdistyksistä. Ja sitä apua saadaan! Pitkäjänteisellä valmistelulla ja hyvällä organisoinnilla pari kourallista suunnistuksen osaavaa talkoolaista ja yli 300 jotakin muuta osaavaa talkoolaista loihtivat tapahtuman, joka ei jätä ketään kylmäksi. Huomioitavaa ja kunnioitettavaa Kainuun Rastiviikossa on se, että tapahtumalla ei ole yhtään päätoimista palkattua työntekijää! Monen kulttuuritapahtuman ja urheilutapahtuman järjestäjän kannattaisi lopettaa ikuinen kitinä rahallisen tuen puutteesta, kääriä hihat ja alkaa hommiin, kuten Rastiviikolla on tapana tehdä.

Tuotteistamisen helmiä

Suomi on tapahtumien luvattu maa. Etelä-Suomesta en tiedä, mutta ainakin Kuopion yläpuolelta löytyy monta tapahtumaa, jossa yksinkertainen tekeminen on osattu tuotteistaa, niin että tapahtumat keräävät lähes asumattomille seuduille vuosittain tuhansia osallistujia ja katsojia. Toki Etelä-Suomestakin löytyy isoja massatapahtumia, mutta kun osallistuja- ja kävijämäärät suhteutetaan alueen väkilukuun, niin tapahtuman osallistujamäärä ei ehkä vaikuttakaan enää niin suurelta.


Sonkajärven Eukonkannon MM-kisat, Hyrynsalmen Suopotkupallon MM-kisat ja Oulun Ilmakitaran soiton MM-kisat ovat vaikuttavia tapahtumia. Kaikki niistä ovat lähteneet liikkeelle päättömästä ideasta ja kaikkien niiden synnyssä ja kasvussa on täytynyt olla mukana onnea, mutta ennen kaikkea aimo annos markkinointi- ja tuotteistamisosaamista.

Suomessa on kesäisin satoja samanlaisia juoksutapahtumia. Toivottavaa olisi, että liikunta- ja urheilusektorilla toimivat idearikkaat ihmiset ottaisivat oppia noista edellä mainituista tapahtumista ja tekisivät tulevaisuudessa entistä hullumpia tapahtumakokeiluja. Tämän kevään positiivinen tapahtumauutuus on Extreme Run Vantaalla. 15 km:n esteradan, olutteltan ja iltabileiden jälkeen on takuulla ”huono olo”, mutta mitä sitten, sillä kokemus on varmasti syvempi kuin tasapaksu puolimaraton kovalla asfaltilla. Extreme Run on lähtenyt liikkeelle niin sanotusti "isosti", mutta potentiaalia tulevaisuuden tapahtumaksi saattaa löytyä myös piskuisesta Padasjoen Nakukympistä.

Huomenna starttaan kohti Kilpisjärveä. Pitkästä aikaa pääsee pimplailemaan ja hiihtämään oikein erämaahan. Reissuun sattuu yhtä aikaa myös Vain kaksi kalaa –pilkkikisat, tuotteistamisen helmiä sekin omalla sarallaan. Täytyypä käydä katsomassa meininki ja imeä oppia urheilupuolelle!