Kainuun Rastiviikko - järjestelyiden tyylinäyte

Suunnistus on fiksujen ihmisten fiksu laji. Monen lajin parissa tapahtumia järjestäneenä täytyy todeta, että ei ole suunnistuksen voittanutta. Ehkä hieman saksalaisella huumorintajulla varustetut suunnistajat paneutuvat tapahtumajärjestelyihin niin tavoitteellisesti ja kovalla itsekurilla, että lopputulos ei voi olla kuin hyvää tai kiitettävää. Sen voi todeta jokainen vaikkapa Jukolan viestissä tai Kainuun Rastiviikolla vieraillut. Itse olen päässyt osallistumaan läheltä Kainuun Rastiviikon järjestelyihin v. 2004 alkaen ja täytyy todella hattua nostaa sille suunnistusseurojen ydinjoukolle, joka jaksaa aina tapahtuman jälkeisten parin huilivuoden jälkeen aloittaa kolme vuotta kestävät tapahtumajärjestelyt uuden Rastiviikon tekemiseksi. (Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että Kainuun Rastiviikko järjestetään Kainuussa vuosittain viiden eri suunnistusseuran toimiessa vuorotellen tapahtuman järjestäjänä).

Esimerkiksi tänä vuonna liki 4000 suunnistajaa keräävän Kainuun Rastiviikon järjestää Puolangan Ryhti, jonka suunnistusjaostossa on vain pari kourallista jäseniä ja heistäkin vain puoli kourallista asuu Puolangalla tai ylipäänsä Kainuussa. Tapahtumassa tarvitaan liki 350 talkoolaista, joten apuja tarvitaan muista seuroista ja yhdistyksistä. Ja sitä apua saadaan! Pitkäjänteisellä valmistelulla ja hyvällä organisoinnilla pari kourallista suunnistuksen osaavaa talkoolaista ja yli 300 jotakin muuta osaavaa talkoolaista loihtivat tapahtuman, joka ei jätä ketään kylmäksi. Huomioitavaa ja kunnioitettavaa Kainuun Rastiviikossa on se, että tapahtumalla ei ole yhtään päätoimista palkattua työntekijää! Monen kulttuuritapahtuman ja urheilutapahtuman järjestäjän kannattaisi lopettaa ikuinen kitinä rahallisen tuen puutteesta, kääriä hihat ja alkaa hommiin, kuten Rastiviikolla on tapana tehdä.